Kirjoittaja Palvelustapaturma » 28.03.2023 17:14
Hei !
Nyt on pakko ottaa kaikki keinot käyttöön ja jopa kokeilla löytyykö mistään foorumin puolelta kokemuksia Valtiokonttorista vakuutusyhtiönä vammautumistilanteessa.
Omasta varusmiespalveluksesta jäi kyllä paska maku suuhun - ei itse palveluksen, vaan jälkipyykin osalta.
Tammikuussa alkanut palvelus meni hienosti, ensimmäiset kolme viikkoa. Kolmen hienon viikon jälkeen metsässä ryynätessä tuli juostua kohtuullisen kovaa vauhtia jonkun hauskaan jekkuun, eli maastoutettuun kuoppaan. Ei siinä, tilanne kun oli päällä ei tässä välissä ehtinyt sen suuremmin miettiä, kova oli kipu, mutta jatkettiin toimintaa.
Tästä tapauksesta selkä jäi erittäin kipeäksi, eikä kipu tuntunut perus lihaskivulta. Eräässä maastoharjoituksessa kiputilanne paheni niin, että oli käytävä lääkärillä. Lääkäri diagnosoi ilman minkäänlaista tutkimista, että revähtänyt lihas se siellä vaan kiusaa, lisää buranaa ja paratabseja naamaan ja menoksi.
Lääkärin ohjeilla ja niihin luottaen tästä sitten jatkettiin eteenpäin, päivittäisen kivun kanssa miettien sitä, että on kyllä elämän kovimmat lihassäryt. Huhtikuussa mukaan astui hermosärky, kuminauhamainen kipu vasemmassa jalassa, jota ei tietenkään tässä vaiheessa hermosäryksi osannut epäillä, olihan selkä vain revähtänyt, myös tästä hermosärystä tuli päivittäinen ja pysyvä oire.
Sen verran kovaa tuli kirottua kipua, että jotenkin onnistui erottumaan joukosta ja jopa pysymään sen mukana, että toukokuussa iski sitten lähtö Haminaan, RUKkiin. Kipujen edelleen ollessa läsnä iski tämä rasituksen "viisinkertaistuminen" niin kovasti päälle, että oli käytävä uudelleen kertomassa oireita lääkärille. Haminan päässä lääkäri oli huomattavasti asiallisempi, kuin aiemmassa varuskunnassa ja tämä laittoi välittömästi Kotkan Keskussairaalaan lähetteen kuvaukseen. Selkä kuvattiin ja täältä löytyi hermojuurta hinkkaava pullistunut välilevy, palvelus kuitenkin jatkui, vahvoilla kipu- ja unilääkkeillä.
Näistä hetkistä eteenpäin kipu ainoastaan voimistui ja lopulta maastoharjoituksessa antoi periksi, alkoi tajuntaa hämärryttävä kipu, jonka vuoksi tulikin välitön kotiutus ja kiire siviilipuolelle lähetteiden kanssa arvioitavaksi. Siviilipuolella tie johti yhdelle Suomen johtavista neurokirurgeista ja tämän ensinäkemisen lausunto tiputti vahvasti maanpinnalle, tai sen alle. Neurokirurgin mukaan oireita tarkastellessa ollaan hyvin myöhässä, leikkauksen ennuste on heikentynyt huomattavasti, kuin mitä se olisi ollut oikeansuuntaisella ja ajoissa tehdyllä hoidolla. Tämän vuoksi hermostoa koetettiin ensin puudutella, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että leikkaus on välttämätön.
Pelot osuivat oikeaan ja leikkaus ei poistanut oireita, ei selästä, eikä jalasta, jonka hermo oli joutunut kärsimään reilusti yli puolen vuoden ajan lähes päivittäistä rääkkiä.
Tilanteen kanssa on oppinut elämään ja toivo elää yhä kuntoutumisen suhteen tulevaisuudessa, mutta nyt ongelmaksi on muodostunut Valtiokonttori.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat asiaa arvioineet ja neurokirurgin mukaan tammikuussa diagnoosin tehnyt lääkäri olisi syyllistynyt hoitovirheeseen, koska oireet ovat kuvanneet kuvausta vaativaa vammaa. Valtiokonttori elää kuitenkin edelleen mielestään "oikealla" lausunnolla ja kertoo, että selkä on todellakin vain revähtänyt ja välilevynpullistumalla / hermo-oireistolla ei ole mitään tekemistä varusmiespalveluksen kanssa tai jos on, niin ovat maksimissaan pahentuneet, eivät aiheutuneet varusmiespalvelusvuoden aikana, jopa leikkaus oli heidän mielestään toisen vamman hoitoa, eikä kuulunut heidän korvattavakseen.
Onko Valtiokonttorin kanssa taistelu yhtä tyhjän kanssa, vaikka faktat puhuvat täysin heidän lausuntojaan vastaan? Luotan kuitenkin neurokirurgin sanaan, sekä muiden tilannetta arvioineiden lääkäreiden lausuntoihin siitä, että kaksi erillistä selkävammaa, samalla kipuoireistolla on niin harvinaisen mahdoton tilanne, että vamma selvästi omaa syyseurausyhteyden tammikuun tapaturmaan. Nykyisen lainsäädännön valossa valtiokonttorin pitäisi myös jollain tavoin pystyä perustelemaan miksi käsittelevät asiaa edelleen revähdyksenä ja ainoastaan välilevysairauden pahenemana, vaikka eivät ole millään tavoin todistaneet revähdystä ja sitä, etteikö välilevyn osalta vahinko olisi käynyt tammikuussa ja pitkä päivittäinen fyysinen rasitus palveluksen aikana pääsi tuhoamaan hermoa vakavasti.
Miten voi olla, että meillä puolustusvoimissa mainostetaan, kuinka ollaan vakuutettuja palvellessa valtion puolesta myös mm. vapaa-ajalla palveluksen ajan, mutta kuitenkin itse palveluksessa syntynyttä vammautumista ei suostuta korvaamaan.
Suositan jokaiselle, että älkää itseänne ainakaan armeija aikana riko, saatte taistella terveydestä ja korvauksista samanaikaisesti väsymykseen asti.
Terveisin lääkärin mukaan 100% työkyvytön, haitta-asteikolla ~14 tason vammautunut varusmies, joka on oikeasti erittäin katkera tästä viimeisestä kolmesta vuodesta, kun tuhoutui mahdollisesti koko loppuelämä ja tulevaisuus siinä mukana.
Hei !
Nyt on pakko ottaa kaikki keinot käyttöön ja jopa kokeilla löytyykö mistään foorumin puolelta kokemuksia Valtiokonttorista vakuutusyhtiönä vammautumistilanteessa.
Omasta varusmiespalveluksesta jäi kyllä paska maku suuhun - ei itse palveluksen, vaan jälkipyykin osalta.
Tammikuussa alkanut palvelus meni hienosti, ensimmäiset kolme viikkoa. Kolmen hienon viikon jälkeen metsässä ryynätessä tuli juostua kohtuullisen kovaa vauhtia jonkun hauskaan jekkuun, eli maastoutettuun kuoppaan. Ei siinä, tilanne kun oli päällä ei tässä välissä ehtinyt sen suuremmin miettiä, kova oli kipu, mutta jatkettiin toimintaa.
Tästä tapauksesta selkä jäi erittäin kipeäksi, eikä kipu tuntunut perus lihaskivulta. Eräässä maastoharjoituksessa kiputilanne paheni niin, että oli käytävä lääkärillä. Lääkäri diagnosoi ilman minkäänlaista tutkimista, että revähtänyt lihas se siellä vaan kiusaa, lisää buranaa ja paratabseja naamaan ja menoksi.
Lääkärin ohjeilla ja niihin luottaen tästä sitten jatkettiin eteenpäin, päivittäisen kivun kanssa miettien sitä, että on kyllä elämän kovimmat lihassäryt. Huhtikuussa mukaan astui hermosärky, kuminauhamainen kipu vasemmassa jalassa, jota ei tietenkään tässä vaiheessa hermosäryksi osannut epäillä, olihan selkä vain revähtänyt, myös tästä hermosärystä tuli päivittäinen ja pysyvä oire.
Sen verran kovaa tuli kirottua kipua, että jotenkin onnistui erottumaan joukosta ja jopa pysymään sen mukana, että toukokuussa iski sitten lähtö Haminaan, RUKkiin. Kipujen edelleen ollessa läsnä iski tämä rasituksen "viisinkertaistuminen" niin kovasti päälle, että oli käytävä uudelleen kertomassa oireita lääkärille. Haminan päässä lääkäri oli huomattavasti asiallisempi, kuin aiemmassa varuskunnassa ja tämä laittoi välittömästi Kotkan Keskussairaalaan lähetteen kuvaukseen. Selkä kuvattiin ja täältä löytyi hermojuurta hinkkaava pullistunut välilevy, palvelus kuitenkin jatkui, vahvoilla kipu- ja unilääkkeillä.
Näistä hetkistä eteenpäin kipu ainoastaan voimistui ja lopulta maastoharjoituksessa antoi periksi, alkoi tajuntaa hämärryttävä kipu, jonka vuoksi tulikin välitön kotiutus ja kiire siviilipuolelle lähetteiden kanssa arvioitavaksi. Siviilipuolella tie johti yhdelle Suomen johtavista neurokirurgeista ja tämän ensinäkemisen lausunto tiputti vahvasti maanpinnalle, tai sen alle. Neurokirurgin mukaan oireita tarkastellessa ollaan hyvin myöhässä, leikkauksen ennuste on heikentynyt huomattavasti, kuin mitä se olisi ollut oikeansuuntaisella ja ajoissa tehdyllä hoidolla. Tämän vuoksi hermostoa koetettiin ensin puudutella, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että leikkaus on välttämätön.
Pelot osuivat oikeaan ja leikkaus ei poistanut oireita, ei selästä, eikä jalasta, jonka hermo oli joutunut kärsimään reilusti yli puolen vuoden ajan lähes päivittäistä rääkkiä.
Tilanteen kanssa on oppinut elämään ja toivo elää yhä kuntoutumisen suhteen tulevaisuudessa, mutta nyt ongelmaksi on muodostunut Valtiokonttori.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat asiaa arvioineet ja neurokirurgin mukaan tammikuussa diagnoosin tehnyt lääkäri olisi syyllistynyt hoitovirheeseen, koska oireet ovat kuvanneet kuvausta vaativaa vammaa. Valtiokonttori elää kuitenkin edelleen mielestään "oikealla" lausunnolla ja kertoo, että selkä on todellakin vain revähtänyt ja välilevynpullistumalla / hermo-oireistolla ei ole mitään tekemistä varusmiespalveluksen kanssa tai jos on, niin ovat maksimissaan pahentuneet, eivät aiheutuneet varusmiespalvelusvuoden aikana, jopa leikkaus oli heidän mielestään toisen vamman hoitoa, eikä kuulunut heidän korvattavakseen.
Onko Valtiokonttorin kanssa taistelu yhtä tyhjän kanssa, vaikka faktat puhuvat täysin heidän lausuntojaan vastaan? Luotan kuitenkin neurokirurgin sanaan, sekä muiden tilannetta arvioineiden lääkäreiden lausuntoihin siitä, että kaksi erillistä selkävammaa, samalla kipuoireistolla on niin harvinaisen mahdoton tilanne, että vamma selvästi omaa syyseurausyhteyden tammikuun tapaturmaan. Nykyisen lainsäädännön valossa valtiokonttorin pitäisi myös jollain tavoin pystyä perustelemaan miksi käsittelevät asiaa edelleen revähdyksenä ja ainoastaan välilevysairauden pahenemana, vaikka eivät ole millään tavoin todistaneet revähdystä ja sitä, etteikö välilevyn osalta vahinko olisi käynyt tammikuussa ja pitkä päivittäinen fyysinen rasitus palveluksen aikana pääsi tuhoamaan hermoa vakavasti.
Miten voi olla, että meillä puolustusvoimissa mainostetaan, kuinka ollaan vakuutettuja palvellessa valtion puolesta myös mm. vapaa-ajalla palveluksen ajan, mutta kuitenkin itse palveluksessa syntynyttä vammautumista ei suostuta korvaamaan.
Suositan jokaiselle, että älkää itseänne ainakaan armeija aikana riko, saatte taistella terveydestä ja korvauksista samanaikaisesti väsymykseen asti.
Terveisin lääkärin mukaan 100% työkyvytön, haitta-asteikolla ~14 tason vammautunut varusmies, joka on oikeasti erittäin katkera tästä viimeisestä kolmesta vuodesta, kun tuhoutui mahdollisesti koko loppuelämä ja tulevaisuus siinä mukana.
