Kirjoittaja Hiekkatie » 15.06.2014 23:22
Rakkaat ystävät
Olen aidosti hämmästynyt tästä kaikesta kohusta, joka asiasta nousi. Muutoin niin hyvin keskenään toimeentulevat ihmiset tuovat itsestään huonoja puolia esiin. On riipaisevaa lukea kommentteja siitä, kuinka Suomen armeija on mätä ja täällä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Myös me (esimiehet) teemme täysin samaa työtä täysin vapaaehtoisesti tämän yhteisön hyväksi. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jakkarat heitellään pitkin seiniä yhden kärpäsen takia.
On varmasti sanomattakin selvää, mitä mieltä minä olen suosimisesta. Jos sellaista - niin kauhean ikävää kuin se onkin - tapahtuu, syy ei ole miehistön. Syy ei myöskään ole henkilössä, jota on suosittu. Teillä on vain ja ainoastaan yksi sormella osoitettava kohde: esimiehet. Sillä ei ole merkitystä kuinka paljon sitä persettä nuollaan: on täysin esimiehen vastuulla estää sen kaltaisen toiminnan vaikuttamasta hänen päätöksiinsä. On täysin ala-arvoista katsella, kuinka viikon sotilas joutuu itse puolustelemaan esimiehen tekemää päätöstä.
Epäilemättä jokainen meistä tekee työtä Suomen armeijan hyväksi. Aivan varmasti jokainen meistä kaipaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Aivan varmasti jokainen meistä myös ymmärtää, että tietynlaisia tunnustuksia ei voida kaikille jakaa, tai ne menettäisivät käytännön merkityksensä. Näiden tunnustuksien haluttavuusaste on yleensä muita korkeampi. Tiedän että ikävältä saattaa tuntua, jos se ei satu napsahtamaan omalle kohdalle, vaikka mielestään olisi tehnytkin työtä perse ruvella. Hyvät ystävät, pitäkää viikon sotilas -palkinto ainoastaan viikon sotilas -palkintona. Älkää sotkeko siihen henkilökohtaisia asioitanne tai muuta tarpeetonta spekulointia, joka ei siihen millään tavalla kuulu. Jos tämä pieni tapahtuma avasi kerralla kaikki vanhatkin patoumat, pitäkää ne tästä erillään. Kohdistan sanani meille kaikille, vaikka asiaan kommentoikin vain muutama, joissakin tapauksissa sama, henkilö.
Viikon sotilasta ei valita huutoäänestyksellä. On aina joku, joka olisi ansainnut tietyn asian enemmän kuin toinen. On aina syitä, jonka perusteella kunkin oma mielipide on oikeampi kuin toisen. On aina seikkoja, jotka tekevät tuosta oikeutetumman kuin tästä. Älkääkä aloittako puhumaan minulle tasa-arvosta ja syrjinnästä. Miten tuon henkilön korkeampi sotilasarvo on tasa-arvoa? Miten tämän henkilön - muttei minun - saama ylennys ei olisi syrjintää? SYITÄ LÖYTYY AINA. Ilmoittakaa minulle välittömästi, kun tahdotte muuttaa kuriin ja hierarkiaan perustuvan armeijamme esimerkiksi The Green Mafiaksi. Kuka tahansa voi tulla pyytämään värvissä minun respektejäni tai aloittamaan hyvinkin syvällisen keskustelun kanssani. Minä annan respektini ja minä tulen mukaan keskusteluun. Turhaa pelata suosimiskorttia meidän värvimme viihtyvyyden kustannuksella. Varmasti jokainen meistä on oppinut tänään jotain.
Kunnioitan jokaisen mielipidettä, oli se minkälainen tahansa. Ihminen voi ottaa vastaan paljon, mutta tutkitusti kykymme sietää epäoikeudenmukaisuutta on hyvin alhainen. Asiaa hankaloittaa se, että tämän kaltaisissa tapauksissa oma oikeudenmukaisuuden käsite on hyvin subjektiivinen. Meidän on nähtävä omia kengänkärkiämme kauemmaksi. Älkää arvioiko toisianne kuin piru Raamattua ja käyttäytykö sen mukaisesti. Jokainen teistä voi osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Tavoitteeseen on helpompi pyrkiä muistamalla lyhyt nyrkkisääntö. Arvosta itseäsi ja kunnioita muita. Te olette Suomen armeijan selkäranka. Muistakaa tämä toiminnassanne.
Hyvää alkavaa juhannusviikkoa jokaiselle.